Aikaisin aamulla, itseasiassa klo 5.30, Monikan herätyskello alkoi soimaan. Monika mutisi tympääntyneenä, laittoi torkun päälle, ja käänsi kylkeä. Hän ei ollenkaan muistanut, että viiden tunnin päästä hänen ja Palaadin pitäisi olla jo menemässä radalle. Vartin päästä kello pirahti uudelleen soimaan, ja Monika painoi hälyytyksen kiinni. Hän nousi sängylle istumaan, samalla katsellen hevostensa kuvia yöpöydällä.
Tosiaan, Monika oli saanut onnistuneesta hyppykerrasta kimmokkeen osallistua Palaadin kanssa estekisoihin. Hän oli luottavaisin mielin lähdössä ensimmäisiin yhteisiin kisoihin oriinsa kanssa, mutta viimekertainen putoaminen silti kummitteli Monikan mielessä.
"Kyllä me siitä selviämme!" Monika rohkaisi itseään.
Monika vei kaikki muut hevoset tarhoihin, mutta Palaadin hän jätti vielä sisälle. Tallin pienin tamma, Mimmi, näytti tavallista väsyneemmältä. Monika mittasi tammalta kuumeen, mutta lämpöä ei ollut. Monika silti vei tamman tarhaan.
Hevosista huolehdittuaan Monika palasi sisälle, kävi suihkussa, ja puki viimeisenä kisa-asunsa. Puhtaan valkoiset ratsastushousut ja musta kisatakki. Viimeisenä hän laittoi jalkaansa upeat mustat saappaat, jotka kruunasivat kokonaisuuden. Monika lähti talliin, ja hän harjasi Palaadin huolellisesti, sekä teki oriin harjaan sykeröt. Se näytti upealta. Monika taluutti Palaadin ulos, jossa valmiiksi pakattu auto ja traileri odottivat.
Herrasmiehen tavoin ori käveli mutisematta koppiin.
Kisapaikalle saavuttuaa, Monika vei Palaadin kisa-alueen karsinoihin. Palaad oli karsinassa sen aikaa, että Monika ehti käydä tutustumassa rataan.
Rataan tutustumisen jälkeen, Monika laittoi palaadin kuntoon.
Uusi paikka ja jännittynyt emäntä saivat Palaadin hermostumaan entisestään. Se tanssahteli paikoillaan, kun Monika yritti taluttaa sitä verryyttelykentälle.
Käynnissä Palaad kuitenkin tapansa mukaan rauhoittui. Se venyytti kaulaansa pitkälle, ja kuunteli ympäriltä kuuluvia ääniä.
Monika ja Palaad olivat viimeisinä 120cm luokassa, joten he saivat verkata rauhassa kentällä. Ravissa Monika sai koottua Palaadin hyvään muotoon, ja orihan totteli emäntänsä ohjeita moitteettomasti. Vaikka ori totteli hyvin annettuja ohjeita, niin silti, Monikaa jännitti kovasti. Jännitys kuitenkin unohtui nopeasti, kun oli aika hypätä.
Esteinä oli 100cm perinteinen pysty, ja 130cm okseri.
Esteet ylittyivät moneen kertaan ilman yhtään pudotusta.
Edellisen ratsukon suoritettuaan ratansa, kaijuttimista kuulutettiin: "Seuraavana vuorossa on Monika Vuori ja Palaad!" He siirtyivät radalle. Palaad ihmetteli kauhuissaan uusia esteitä.
Lähtömerkin saatuaan, Monika painoi pohkeensa Palaadin kylkiin.
Monikan päässä pyöri, mutta hän sai koottua ajatuksensa ajoissa. Palaad nosti rennon laukan, ja he lähestyivät ensimmäistä estettä.
Ensimmäisenä esteenä oli ARIAT:in sponsoroima pysty, ja se ylittyi helposti.
Toinen este oli kaksiosainen. A-osa oli okseri, ja B-osa oli pysty.
A osa ylittyi helposti ja ilmavasti, vaikka hyppy tuli melko reunaan.
B-osalle oli kahden laukan väli. Palaad katsoi hermostuneesti violetti-valkoista estettä. Monika huomasi hevosensa hermoilevan, ja hän painoi pohkeet orin kylkiin.
B-osa ylittyi valtavalla loikalla. Monika kehui hevostaan samalla jatkaen seuraavalle esteelle.
Kolmas este oli perinteinen okseri puutarha teemalla. Palaad hyppäsi esteen suurella ilmavaralla.
Kolmannelta esteeltä johti pitkä tie neljännelle muuriesteelle. Muuri oli tuttu este kotikentältä, joten sekin ylittyi vaivatta. Monika oli tyystin unohtanut hermoilunsa, ja hän jopa nautti tilanteesta, ja hän kehui oriaan matkalla seuraavalle esteelle.
Viides este oli perus pysty, jonka jälkeen tuli kolmen laukan väli 6AB sarjalle.
Pysty tuli äkkiä tiukan mutkan takaa, ja Palaad hyppäsi liian aikaisin. Puomi pysyi kannattimillaan juuri ja juuri, mutta kolmen laukan väli seuraavalle pystylle olisi liian iso, sillä laskeutuminen tuli todella lähelle viitos-pystyä.
Monika yritti hätäisesti korjata tilannetta ajamalla eteen, mutta 6A-osalle ori kielsi. Monika alkoi taas jännittämään, sekä hänen keskittymisensä herpaantui täysin. Palaad alkoi poukkoilemaan, eikä se enää kuunnellut apuja.
Monika käänsi Palaadin ympyrälle, ja hän yritti lähestyä estettä uudestaan.. Palaad laukkasi kohti pystyä korvat hörössä, ja Monika oli jo varma, että ori hyppäisi sen...
Yhtäkkiä, kaikki vain sumeni Monikan silmissä.. Hiekka pölähti maasta, kun Monika tipahti alas. Hän löi päänsä esteeseen, ja tajuhan siitä lähti.. Palaad lähti pukitellen laukkaamaan ympäri kenttää.
*PIIP PIIP* Kaijuttimista kuului. "Valitettavasti joudumme hylkäämään ratsukon ratsailta suistumisen vuoksi!"
Monika nousi istumaan hetken kuluttua. Maailma pyöri hänen ympärillään. Joku tuli kysymään Monikan vointia, ja auttoi hänet ylös.
"Tarvitsetko apua? Tipuit aika pahasti." Ystävällinen naisääni sanoi.
"Mitäh, mitä tapahtui, missä Palaad on??" Monika kysyi pökerryttävällä äänellä.
"Se saatiin jo kiinni, ja se odottelee tuolla kentän laidalla." Nainen sanoi.
"Kiitos" Monika vastasi, ja hän hoiperteli hevosensa luo.
Palaad käveli sievästi emäntänsä rinnalla, kun he kävelivät kentältä pois.
Hetken kuluttua samainen nainen tuli talli-alueelle.
"Hei! Sinun kannattaisi istua hetken, sillä löit pääsi. Minä voin auttaa ottamalla hevoseltasi varusteet pois, niin mene sinä vain istumaan!"
"Kiitos taasen! Minua vähän huimaakin.." Monika vastasi.
Hetken päästä Monika taluutti Palaadin takaisin traileriin, ja he lähtivät kotia päin.
(Koska kaiken ei tarvitse aina olla niin reaalistista, niin miksipä ei hevosen kantoaika voisi kestää kolme päivää :D)
Monikan ja Palaadin saavuttua kotiin, heitä odotti pienen pieni yllätys... Mimmi makasi laitumella pienen pienen varsansa kanssa.
Pieni, hento, täydellinen pikkuori makasi emänsä vierellä haistellen raikasta kesäilmaa.
Monikalla tirahti kyynel silmään, ja hän rutisti Palaadin kaulaa. Äskettäinen pieni onnettomuus ei harmittanut Monikaa enää yhtään! Pieni päivänsäde yritti nousta hartaasti ylös emänsä avustuksella, ja pian se jo juoksenteli laitumella emänsä rinnalla!
Pikkuherra tuli innoissaan nuuskimaan Monikan kättä. "Voi sinua, El Paron" Monika kuiskasi hymyillen varsalle.