maanantai 27. heinäkuuta 2015

Kesämuistoja ja syksyn tuulahduksia

 Appalosa Plainssin kesä hurahti ohi kuin silmän räpähdyksessä!
Tämä postaus kertoo kesän ja syksyn tapahtumista kuva-albumin lailla :)

Anniinan tulon myötä, Monikan taakka hevosten hoitamisessa oli keventynyt, eikä hänen koko aikaa tarvinnut päivästä viettää tallilla. Monika hoiti aamutallit, Anniina illat. Hevosten ratsastus ja muu hoito jaettiin myös puoliksi. Monika yleensä ratsasti Miralla, Athenalla ja Palaadilla.

Monika viemässä Mimmiä ja Paronia aamulla tarhaan.

 Anniina satunnaisesti lähti maastoilemaan Mimmillä, varsa mukana tietysti! Hän myös ratsasti aina Monikan pyytäessä "isot" hevoset (eli Mira/Palaad/Athena) omaa hevosta, Gazelaa unohtamatta.




Monika oli käynyt kahdesti viikossa koko kesän ajan uudella maneesilla Palaadin kanssa valmennuksissa. Monika alkoi olla jo epätoivoinen sillä parivaljakon edistyminen tuntui jämähtäneen paikoilleen. Palaadista oli tullut hirmu säikky ja arvaamaton, eikä se jaksanut keskittyä melkein mihinkään.. Niimpä Monika oli päättänyt jättää Palaadin kolmen viikon lomalle Anniinan ratsastettavaksi maastossa.



Tallille saapui myös Monikan uusi estehevonen, oldenburg tamma Athena. Tamman saapuminen tallille oli tavallaan vahinko, sillä Monikan valmentaja pyysi häntä huolehtimaan viikon tammastaan, mutta niin siinä kävikin, että Monika ihastui tammaan täysin ja sattumalta se oli myytävänäkin! Monikasta tuntui mahtavalta ratsastaa maastossa ilman pelkoa, että hevonen ryöstäisi alta ilman syytä, kuten Palaad teki. Tamma ei vängännyt vastaan koko aikaa, vaan kuuliaisesti se totteli uuden omistajansa ohjeita.



 Mimmikin parantui täysin varsomisen jälkeisestä kuumeilusta, jonka aiheuttaja on edelleenkin mysteeri.. Aluksi se sai ihan oman tarhan varsansa kanssa, mutta jo syksyllä se päästettiin muiden hevosten kanssa samaan aitaukseen. Paronilla olikin yhtäkkiä neljä uutta leikkikaveria!




 Hevosia pidettiin öisin pihalla niin kauan, kunnes lämpötila laski alle kymmenen.




 Loimia hepat käyttivät ahkerasti, sekä muutamat revityt loimenraadotkin löytyivät ympäri tarhoja!



Syksyllä Anniinan aloittaessa taas koulua, hänellä oli päivisin kova kiire tehdä huolellisesti läksyt,  sekä ratsastaa kaksi tai kolme hevosta! Yleensä arkirytmi hänen kohdalla oli sellainen, että 9.00-14.00 koulussa, 15.00-16.30 Palaad (maasto), 17.-18. Mimmi (maasto) ja 18.15-20.30 Gazela (sekalaista), 21.00 iltatalli, 21.45 iltatoimet ja 23.-> läksyt.

Viikonloppuisin Anniina lähti Monikan mukaan valmennuksiin Gazelan kanssa. Hänen ratsastustaitonsa kehittyi nopeaa vauhtia!



Kiireisinä päivinä, ei välttämättä ehtinyt ratsastaa, mutta sillon turvauduttiin juoksuttamiseen. Alla Palaadin taidonnäyte, miten vetää yksinkertaisestakin asiasta överit:



Mutta kyllä se kova poikakin heltyy emännän haliin :3



Eräänä päivänä nähtin sateenkaarikin!


Nyt vain odotellaan paksuja hankia, jotta päästäisiin ratsastamaan kunnon hankitreeniä! Seuraavaan postaukseen, heipähei!


Mitäs piditte tämmöisestä postauksesta? Vähän erilainen kuin perinteinen tarinaversio! Kommentoikaa ihmeessä, kumpi on mieluisempaa luettavaa!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

"Se ei voi hyvin!!"

 Edellisen päivän epäonnistuneet kisat olivat enää vain muisto Monikan mielessä, sillä nyt hänellä oli paljon muuta ajateltavaa. MadMadame Mim oli varsonut keskellä kirkasta päivää kauniin orivarsan. Varsan nimeksi tuli, "El Paron". Monika oli illalla ottanut kaikki hevoset sisälle, mukaanlukien Mimmin ja "Paronin".

Aamulla Monika meni heti katsomaan, miten tamma ja varsa voivat. Tallin ovia aukaistessaan, hän kuuli hevosten kimeät aamutervehdykset. Ne odottivat malttamattomina jo aamuruokaansa sekä ulos pääsyä. Monika suunnisti ensimmäisenä Mimmin ja Paronin luo..

Monikan sydän pompahti kurkkuun, kun hän näki Mimmin todella huonossa kunnossa makaamassa karsinan perällä. Paroni hirnahti kimeästi, muttei uskaltanut liikkua mihinkään emänsä takaa.


Monika kiirehti kyynel silmässä tammansa luo. Se oli tulikuuma! Tamma vilkaisi väsynein silmin harjansa alta emäntäänsä.
"Voi tyttö, mikä sinulla on??" Monika sanoi tammalleen hätääntyneenä.
Monika sai autettua Mimmin jaloilleen, mutta sille ei kelvannut vesi eikä ruoka. Se tuuppasi pehmeästi turvallaan hämillään olevaa varsaansa. Pian sen jälkeen tamma vaipui taas maahan..


Monika soitti heti eläinlääkärille.
"Johanna!! Mimmi varsoi eilen, mutta nyt siinä on jotain vikaa!!" Monika sanoi itkun sekaisella äänellä..
"Monika rauhoitu!" Johanna (ell) sanoi.
"Niin kummassa on vikaa, Mimmissä vai varsassa?" Hän kysyi.
"Varsassa ei ole mitään vikaa, mutta Mimmissä on!! Se EI voi hyvin!!" Monika sanoi.
Johanna lupasi tulla niin nopeaa kuin vain voi, mutta kaupungin toiselta puolelta aamuruuhkassa ei kovin nopeaa päässyt tulemaan.

Monika istui tammansa viereen ottaen sen pään kainaloonsa. Tamma oli väsynyt, eikä se enää välittänyt edes varsastaan.
Aika tuntui todelliselta ikuisuudelta heidän odotellessa eläinlääkärin saapumista. Muutkin hevoset olivat huomanneet, että nyt ei kaikki ole kunnossa, ja ne seisoivat karsinoissaan äänettä.
Tallissa oli hiiren hiljaista. Rauhan rikkoi Monikan niiskutus ja kyynelten ääni niiden osuessa pehmeälle purupatjalle.


Vihdoinn, Johanna saapui. Monika selitti hätääntyneenä Mimmin tilanteen. Johanna rauhoitteli Monikaa, ja pyysi häntä auttamaan nostamaan tamman jaloilleen.


Pitkän työn jälkeen Mimmi nousi vastahakoisesti jaloilleen. Se nuokutti päätään väsyneen oloisena..
"En löydä siitä mitään ulkoista vikaa, vaikkakin se on pahasti kuivunut ja kuuma!" Johanna sanoi ihmetellen.
"Onko se juonut tarpeeksi?" Johanna kysyi.
"Olen kyllä yrittänyt juottaa sitä, mutta ei se ole huolinut vettä yhtään.." Monika vastasi apeana...


"Laitan sille kuitenkin antibioottitipan mahdollisten tulehdusten estämiseksi, ja otan siltä verikokeet." Johanna sanoi ryhtyen heti toimiin.

Koko iltapäivän Monika oli tallissa, Hän istui loimien päällä karsinan edessä seuraten, koheneeko tamman tila. Pikkuhiljaa Mimmin väsymys alkoi kaikota, mutta edelleenkään, se ei jaksanut nousta.

Illalla tallin pihaan ajoi hevosauto. Väsynyt Monika ensin ihmetteli ilmestystä, mutta sitten hän muistikin. Hänelle oltiin soitettu muutama viikko sitten, ja kysytty mahdollista harjoittelupaikkaa. Autosta nousi nuori pinkkihiuksinen tyttö, joka tervehti iloisesti Monikaa.
"Tervetuloa tallilleni! Minä olen Monika, hauska tutustua!" Monika esitteli itsensä.
"Heippa! Minä olen Anniina! Kiitos, että sain luotasi harjoittelupaikan, niitä kun ei kovin monesta paikasta nykyään löydä!" Anniina sanoi.
Mukava rupatteluhetki kuitenkin katkesi nopeasti, kun trailerista alkoi kuulua kovaa pauketta...

"Taasko se tamma alkaa möykkäämään!" Aniina sanoi silmiään pyöräyttäen.
"Noh, otetaan tyttö ulos, ja annetaan sen rauhassa tutustua uuteen kotiinsa!" Monika totesi.

Trailerista astui ulos upea kimo arabitamma. Se katseli uteliaana ympärilleen, ja se hirnui kimeästi tarhassa käyskenteleville hevosille. Muut hevoset tyytyivät vain katsomiseen, mutta Mira tamma innostui toden teolla! Se ravasi aidan vierustaa edes takaisin, ja vastasi toisen tamman hirnuntaan.

"Mira taisi löytää itselleen kaverin!" Monika naurahti.
"Mikä muuten on tamman nimi?" Hän kysyi.
"Ai totta tosiaan! Sen nimi on JelabieGazila Tarif Bashiran ox, mutta ihan Gazilaksi sitä kutsutaan!" Anniina vastasi.
"No huhhuh! On siinä korea nimi hevosella!" Monika totesi.

Anniina taluutti Gazilan tarhaan. Mira tuli tutustumaan oitis uuteen tulokkaaseen, ja tammoilla synkkasi heti!






Illalla Anniina kävi vielä katsomassa tammaansa. Gazila tallusteli suoraa omistajansa luo turpa täynnä ruohoa.

"Näytätpä sinä tyytyväiseltä!" Anniina naurahti, ja sai vastaukseksi lempeän pärskähdyksen.


Myöhään illalla Monika tajusi, ettei hän ollut ratsastanut koko päivänä. Hän kyllä tiesi, minkä lainen Palaad on yhden ylimääräisen vapaan jälkeen. Monika kysyi Anniinaa mukaan iltaratsastukselle, ja Anniina suostui oitis!

Kuun noustessa taivaalle, Monika ja Anniina antoivat hevosten vähän päästellä höyryjä. Palaad laukkasi isosti mutta rennosti, kun taas Gazila joutui ihan kunnolla tekemään töitä pysyäkseen kookkaan oriin perässä!



(anteeksi mahdolliset virheet kirjoituksessa, sillä blogger hieman sekoili, ja jouduin kirjoittamaan tämän samaisen tekstin kolme kertaa, ja lopulta en enää jaksanut alkaa koluamaan tekstiä läpi :D)

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Jännittävä päivä...

Aikaisin aamulla, itseasiassa klo 5.30, Monikan herätyskello alkoi soimaan. Monika mutisi tympääntyneenä, laittoi torkun päälle, ja käänsi kylkeä. Hän ei ollenkaan muistanut, että viiden tunnin päästä hänen ja Palaadin pitäisi olla jo menemässä radalle. Vartin päästä kello pirahti uudelleen soimaan, ja Monika painoi hälyytyksen kiinni. Hän nousi sängylle istumaan, samalla katsellen hevostensa kuvia yöpöydällä.

Tosiaan, Monika oli saanut onnistuneesta hyppykerrasta kimmokkeen osallistua Palaadin kanssa estekisoihin. Hän oli luottavaisin mielin lähdössä ensimmäisiin yhteisiin kisoihin oriinsa kanssa, mutta viimekertainen putoaminen silti kummitteli Monikan mielessä.
 "Kyllä me siitä selviämme!" Monika rohkaisi itseään.
Monika vei kaikki muut hevoset tarhoihin, mutta Palaadin hän jätti vielä sisälle. Tallin pienin tamma, Mimmi, näytti tavallista väsyneemmältä. Monika mittasi tammalta kuumeen, mutta lämpöä ei ollut. Monika silti vei tamman tarhaan.

Hevosista huolehdittuaan Monika palasi sisälle, kävi suihkussa, ja puki viimeisenä kisa-asunsa. Puhtaan valkoiset ratsastushousut ja musta kisatakki. Viimeisenä hän laittoi jalkaansa upeat mustat saappaat, jotka kruunasivat kokonaisuuden. Monika lähti talliin, ja hän harjasi Palaadin huolellisesti, sekä teki oriin harjaan sykeröt. Se näytti upealta. Monika taluutti Palaadin ulos, jossa valmiiksi pakattu auto ja traileri odottivat.

Herrasmiehen tavoin ori käveli mutisematta koppiin.


Kisapaikalle saavuttuaa, Monika vei Palaadin kisa-alueen karsinoihin. Palaad oli karsinassa sen aikaa, että Monika ehti käydä tutustumassa rataan.
Rataan tutustumisen jälkeen, Monika laittoi palaadin kuntoon.



Uusi paikka ja jännittynyt emäntä saivat Palaadin hermostumaan entisestään. Se  tanssahteli paikoillaan, kun Monika yritti taluttaa sitä verryyttelykentälle.


Käynnissä Palaad kuitenkin tapansa mukaan rauhoittui. Se venyytti kaulaansa pitkälle, ja kuunteli ympäriltä kuuluvia ääniä.


Monika ja Palaad olivat viimeisinä 120cm luokassa, joten he saivat verkata rauhassa kentällä. Ravissa Monika sai koottua Palaadin hyvään muotoon, ja orihan totteli emäntänsä ohjeita moitteettomasti. Vaikka ori totteli hyvin annettuja ohjeita, niin silti, Monikaa jännitti kovasti. Jännitys kuitenkin unohtui nopeasti, kun oli aika hypätä.


Esteinä oli 100cm perinteinen pysty, ja 130cm okseri.


Esteet ylittyivät moneen kertaan ilman yhtään pudotusta.


Edellisen ratsukon suoritettuaan ratansa, kaijuttimista kuulutettiin: "Seuraavana vuorossa on Monika Vuori ja Palaad!" He siirtyivät radalle. Palaad ihmetteli kauhuissaan uusia esteitä.


Lähtömerkin saatuaan, Monika painoi pohkeensa Palaadin kylkiin.
Monikan päässä pyöri, mutta hän sai koottua ajatuksensa ajoissa. Palaad nosti rennon laukan, ja he lähestyivät ensimmäistä estettä.


Ensimmäisenä esteenä oli ARIAT:in sponsoroima pysty, ja se ylittyi helposti.



Toinen este oli kaksiosainen. A-osa oli okseri, ja B-osa oli pysty.


A osa ylittyi helposti ja ilmavasti, vaikka hyppy tuli melko reunaan.


B-osalle oli kahden laukan väli. Palaad katsoi hermostuneesti violetti-valkoista estettä. Monika huomasi hevosensa hermoilevan, ja hän painoi pohkeet orin kylkiin.


B-osa ylittyi valtavalla loikalla. Monika kehui hevostaan samalla jatkaen seuraavalle esteelle.


Kolmas este oli perinteinen okseri puutarha teemalla. Palaad hyppäsi esteen suurella ilmavaralla.


Kolmannelta esteeltä johti pitkä tie neljännelle muuriesteelle. Muuri oli tuttu este kotikentältä, joten sekin ylittyi vaivatta. Monika oli tyystin unohtanut hermoilunsa, ja hän jopa nautti tilanteesta, ja hän kehui oriaan matkalla seuraavalle esteelle.


Viides este oli perus pysty, jonka jälkeen tuli kolmen laukan väli 6AB sarjalle.
Pysty tuli äkkiä tiukan mutkan takaa, ja Palaad hyppäsi liian aikaisin. Puomi pysyi kannattimillaan juuri ja juuri, mutta kolmen laukan väli seuraavalle pystylle olisi liian iso, sillä laskeutuminen tuli todella lähelle viitos-pystyä.


Monika yritti hätäisesti korjata tilannetta ajamalla eteen, mutta 6A-osalle ori kielsi. Monika alkoi taas jännittämään, sekä hänen keskittymisensä herpaantui täysin. Palaad alkoi poukkoilemaan, eikä se enää kuunnellut apuja.


Monika käänsi Palaadin ympyrälle, ja hän yritti lähestyä estettä uudestaan.. Palaad laukkasi kohti pystyä korvat hörössä, ja Monika oli jo varma, että ori hyppäisi sen...

Yhtäkkiä, kaikki vain sumeni Monikan silmissä.. Hiekka pölähti maasta, kun Monika tipahti alas. Hän löi päänsä esteeseen, ja tajuhan siitä lähti.. Palaad lähti pukitellen laukkaamaan ympäri kenttää.


*PIIP PIIP* Kaijuttimista kuului. "Valitettavasti joudumme hylkäämään ratsukon ratsailta suistumisen vuoksi!"


Monika nousi istumaan hetken kuluttua. Maailma pyöri hänen ympärillään. Joku tuli kysymään Monikan vointia, ja auttoi hänet ylös.
"Tarvitsetko apua? Tipuit aika pahasti." Ystävällinen naisääni sanoi.
"Mitäh, mitä tapahtui, missä Palaad on??" Monika kysyi pökerryttävällä äänellä.
"Se saatiin jo kiinni, ja se odottelee tuolla kentän laidalla." Nainen sanoi.
"Kiitos" Monika vastasi, ja hän hoiperteli hevosensa luo.

Palaad käveli sievästi emäntänsä rinnalla, kun he kävelivät kentältä pois.


Hetken kuluttua samainen nainen tuli talli-alueelle.
"Hei! Sinun kannattaisi istua hetken, sillä löit pääsi. Minä voin auttaa ottamalla hevoseltasi varusteet pois, niin mene sinä vain istumaan!"
"Kiitos taasen! Minua vähän huimaakin.." Monika vastasi.

Hetken päästä Monika taluutti Palaadin takaisin traileriin, ja he lähtivät kotia päin.



(Koska kaiken ei tarvitse aina olla niin reaalistista, niin miksipä ei hevosen kantoaika voisi kestää kolme päivää :D)

Monikan ja Palaadin saavuttua kotiin,  heitä odotti pienen pieni yllätys... Mimmi makasi laitumella pienen pienen varsansa kanssa.

Pieni, hento, täydellinen pikkuori makasi emänsä vierellä haistellen raikasta kesäilmaa.


Monikalla tirahti kyynel silmään, ja hän rutisti Palaadin kaulaa. Äskettäinen pieni onnettomuus ei harmittanut Monikaa enää yhtään! Pieni päivänsäde yritti nousta hartaasti ylös emänsä avustuksella, ja pian se jo juoksenteli laitumella emänsä rinnalla!


Pikkuherra tuli innoissaan nuuskimaan Monikan kättä. "Voi sinua, El Paron" Monika kuiskasi hymyillen varsalle.