Näin tähän alkuun, tiedättekö sen tunteen, kun jatkuva kipu rajoittaa lähes kaikkea, mitä teet? Se on niiin pirun ärsyttävää... Ja tämä aloitus liittyy vakavasti aiheeseen, nimittäin lupailin postata joka viikko ainakin kerran kesäloman aikana, mutta se pirullinen kipu estää niitten tekemisen!! Te, jotka olette blogia jo jonkin aikaa lueskelleet varmaan muistattekin, kun alkuvuodesta tuli kolmen kuukauden tauko postailuun jouduttuani leikkauspöydälle. Nyt tuo sama, kyseinen vaiva on iskenyt ärhäkämmin kuin aikaisemmin, ja odotettavissa on taas loppuvuodesta operaatio. Minun on mahdotonta kerätä materiaalia postauksiin kerran viikossa, jos voin päivittäin olla koneella ilman järkyttävää kipuilua vajaa puoli tuntia!! Saati sitten kirjoittaa pitkää postausta. Tätäkin postausta varten olen materiaalia keräillyt yli kaksi viikkoa..
Joten antakaa anteeksi pitkät tauot tekstien välillä, mutta yritän niitä tehdä aina kun vain kerkeän!!
Noniin, valitus sikseen ja asiaan!!
Eräänä aamuna, Monika heräsi puhelimensa sointiin.
- Monika? hän vastasi unisena.
- Heippa! Hanna täällä, enhän vain herättänyt? Hanna kysyi.
Tosiaan, Hanna, Monikan sisko soitti hänelle, ja kyseli kuulumisia. Siskokset rupattelivat hetken ajan, kunnes Hanna vaihtoi aihetta kuin veitsellä leikaten.
- Kuule, voisinko pyytää sinulta suurta palvelusta? Hanna kysyi.
- Toki saat! Monika vastasi hieman hämmentyneenä.
- Voisinko tuoda Janikan ja Amandan sinulle sinne kuukaudeksi? Joudun lähtemään pitkälle työreissulle Ranskaan, enkä tiedä, mitä tekisin tyttöjen ja hevosten kanssa.. Hanna sainoi.
- Tietysti saat! Olisi mukava nähdä tyttöjä pitkästä aikaa! Ainiin, ettehän te voi hevosianne jättää.. Onko teillä vielä ne kolme hevosta, Jazz, Daisy ja Mimmi? Monika kysyi.
- Jep, ne kolmehan meillä on. Tosin olen etsinyt Jazzille jo pitemmän aikaa ylläpitäjää, sillä en kerkeä enää ratsastaa sillä niin usein kuin haluaisin. Hanna huokaili..
- Noh, enköhän minä kolme karsinapaikkaa jostain taijo, milloin toisit tytöt tänne? Monika kysyi.
- Mahdollisimman nopeasti, kävisikö jo ylihuomenna?
Monikalla tuli todella kiire saada laitettua kolme karsinaa lisää valmiiksi, sekä siskontytöille laitettua oma huone kuntoon. Kahden päivän päästä, Hanna toi tytöt ja hevoset Monikan luokse.
- Kiitos tuhannesti, että hoidat tyttöjä kun olen reissussa! Korvaan kaiken, kun tulen kotiin! Hanna sanoi ja halasi siskoaan.
- Ei mitään, on vain mukaa saada tännekkin jotain vipinää! Monika sanoi.
- Noniin, viekää vain hevostenne tavarat talliin, tyhjensin kolme naulakkoa satuloille valmiiksi! Tulkaa sitten takaisin tähän, niin viedään hepat pihalle! Monika ohjeisti Amandaa ja Janikaa samalla, kun Hanna ajoi pihasta pois.
Sani, Mimmi ja Daisy laitettiin samaan tarhaan, ja tammoilla synkkasi heti! Jazz sai tyytyä omaan pieneen tarhaan tallin takana.
 |
| Sani, ja MadMadame Mim "Mimmi" |
 |
| Destinity "Daisy" |
- Nehän viihtyvät mainiosti keskenään! Noniin, viekää vain omat tavaranne sisään, muistatte kai sen huoneen, missä olette aikaisemminkin nukkuneet! Menen hyppäämään Palaadilla kentälle, jos tulee kysyttävää, niin tulkaa vain reippaasti kysymään! Ja ainiin, tehkää olonne mahdollisimman kotoisaksi! Monika sanoi.
Hän satuloi Palaadin, ja meni kentälle. Ori liikkui reippaasti, sekä se hyppäsi todella hyvin.
Seuraavaksi, Monika ratsasti Hannan hevosen, Jazzin. Sound Of Jazz liikkui reippaasti ja pehmeästi. Se venyytti kaulaansa alas, ja käytti työskentelyyn hienosti selkäänsä, kantaen itse itseään.
Laukassa leppoisa ruuna alkoi hieman kuumua, ja välillä se tanssahteli takajaloillaan, mutta tyyntyi aina nopeasti.
Lopuksi Monika päätti ottaa vielä yhden pystyn, joka oli Palaadin ratsastuksen jäljiltä. Jazz nautti suunnattomasti päästessään hyppäämään, sillä Hanna hyppäsi sillä vain harvoin.
Samaan aikaan tarhoilla, Janika jutteli tammalleen, ja tamma kuunteli omistajansa puhetta tarkasti.
"Olisihan kotonakin ollut kivaa, mutta ajattele, täällä Monika voi pitää meille tunnin vaikka joka päivä! Kyllä sinä täällä vielä tulet viihtymään!" Janika sanoi tammalleen.
"Kenelle sä oikein juttelet?" Amanda kysyi isosiskoltaan.
"Äh, kunhan höpisin Daisylle. Tule Amanda! Mennään moikkaamaan Palaadia!" Janika sanoi.
Tytöt kävelivät oriin luokse. Janika nosti pikkusisarensa hevosen selkään, ja itse hän silitteli oriin päätä. Ilta-aurinko lämmitti mukavasti vielä hetken, kunnes se painui mailleen.
-------------------------------
*viikon päästä*
"Tulehan sieltä jästipää!" Monika sanoi pienelle oriille, joka ei tahtonut astella ulos trailerista.
"Noin, hienosti! Eihän se ollutkaan niin kamalaa!" Monika kehui hevosta sen katsellessaan ympärilleen.
Uusi hevonen, New Forest ori El Farao, juoksenteli hirnuen uudessa aitauksessaan ylväänä, samalla hirnuen vastakkaisessa tarhassa katseleville tammoille. Hanna (Monikan sisko, Mimmin omistaja) oli jo pitemmän aikaa etsinyt pienelle Mimmi-tammalle sulhasta, pienen varsan toivossa. Sopiva ori onneksi löytyi nopeasti, mutta Hannan harmiksi, hän ei itse ehtinyt oria nähdä, sillä hän oli parhaillaan Ranskassa.
Mimmi ei ollut ollenkaan innoissaan kiinni pyörivästä oriista, ja antoi sille hieman kyytiä.
"Mitäs menit liian lähelle!" Monika naureskeli aidan takaa.
Lopulta Mimmi hyväksyi oriin lähelleen, ja luonto hoiti loput.
Samaan akaan Janika ratsasti kentällä nöyrällä tammallaan. Daisy teki kaiken, mitä Janika siltä pyysi.
"Mitäköhän teksin ilman sinua!" Janika mietti hymyillen täydellisen ratsastuksen jälkeen, ja taputti tammaansa hellästi kaulalle.
