Vaellukselle! pv. 2

Vaelluksen toinen päivä.
(HOX!!! Kun katsot videoita, paina play näppäintä vasemmasta alareunasta, muuten video jumittaa)

Maanantai-aamu alkoi ihanassa säässä! Elsa ihasteli auringon nousua.


 Auringon säteiden osuessa sadepisaroihin, se loi taivaalle kaksi sateenkaarta.

Sisarukset söivät aamiaista, ja sitten he satuloivat hevosensa huolella. Pitkä päivä satulassa oli alkamassa!

Luna taputti ja rapsutteli tammansa kaulaa odotellessaan sisartaan. "Tule jo! Meillä tulee kiire jotta ehdimme leirintäpaikalle ennen pimeää!" Luna sanoi siskolleen.

 Ja niin Elsakin pääsi ratsaille. Eccer näytti väsähtäneeltä, sillä työnteko ei maittanut sitä aamuvarhaisella.

Sisarukset ratsastivat kohti metsää. Märät lehdet liukastuttivat maata, mutta sateen tuoksu tuntui huumaavalta pienessä aamupöpperössä! He myös laukkasivat pellon laitaa pitkin, sillä itse pelto olisi ollut liian liukas.

 Aurinko paistoi, mutta tuuli puhalsi silti kylmästi. Sisarukset ratsastivat pitkän matkaa tienviertä. He pysyivät käynnissä, sillä asfalttitie ei tehnyt hyvää hevosten jaloille varsinkaan, kun ne joutuivat kolmen päivän aikana todelliselle rasitukselle!

Hevoset ravasivat sillan yli. Aurinko alkoi jo laskea, ja se loi taivaalle punertavan sävyn.

"Muutaman kilometrin päästä, keskellä metsää on seuraava leiriytymispaikkamme." Luna sanoi.
He ratsastivat syvälle metsään kapeaa polkua pitkin. Ilma kylmeni kylmenemistään.



"Oletko nyt ihan varma, että olemme oikealla reitillä?" Elsa kysyi hieman huolestuneella äänensävyllä..
"Tietty olen!" Luna vastasi itsevarmasti, mutta silti hän epäröi mielessään.. Oliko reitti todella oikea? Hyvin kapea ja huonosti valaistu polku ei nimittäin näyttänyt kovin houkuttelevalta..

Pitkän matkan kuljettuaan, sisarukset hevosineen pääsivät kuin pääsivätkin leirintäpaikalle. Ilma tuntui todella kylmältä.. Hevosten selkään levitettiin mukana olleet loimet. Sisarukset pystyttivät yhteisen teltan, sillä tilaa ei ollut kahdelle.

Keskellä yötä Elsa heräsi siihen, että ulkona hevoset liikehtivät hyvin levottomasti. Hän meni katsomaan oliko joku hätänä, mutta mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Eccer oli onnistunut näpläämään Rosen loimen auki. Loimi oli pienessä mytyssä maassa. Elsa kuitenkin päätti nukkua lopun yön ulkosalla, jos se olisi rauhoittanut hevosia hieman.

-"Mitä sinä teet?!" Luna kysyi siskoltaan väsyneellä äänellä.
-"Menen nukkumaan ulos, hevoset ovat levottomia." Elsa vastasi ja kömpi ulos teltastaan makuupussin kera.
- "No et sinä yksin sinne ainakaan mene!" Luna vastasi ja vei oman makuupussinsa myös pihalle.
Niin he nukahtivat vieretysten kylmälle syysruoholle. Hevosetkin rauhottuivat kummasti sisarusten läsnäolosta.