Aamulla Monika meni heti katsomaan, miten tamma ja varsa voivat. Tallin ovia aukaistessaan, hän kuuli hevosten kimeät aamutervehdykset. Ne odottivat malttamattomina jo aamuruokaansa sekä ulos pääsyä. Monika suunnisti ensimmäisenä Mimmin ja Paronin luo..
Monikan sydän pompahti kurkkuun, kun hän näki Mimmin todella huonossa kunnossa makaamassa karsinan perällä. Paroni hirnahti kimeästi, muttei uskaltanut liikkua mihinkään emänsä takaa.
Monika kiirehti kyynel silmässä tammansa luo. Se oli tulikuuma! Tamma vilkaisi väsynein silmin harjansa alta emäntäänsä.
"Voi tyttö, mikä sinulla on??" Monika sanoi tammalleen hätääntyneenä.
Monika sai autettua Mimmin jaloilleen, mutta sille ei kelvannut vesi eikä ruoka. Se tuuppasi pehmeästi turvallaan hämillään olevaa varsaansa. Pian sen jälkeen tamma vaipui taas maahan..
Monika soitti heti eläinlääkärille.
"Johanna!! Mimmi varsoi eilen, mutta nyt siinä on jotain vikaa!!" Monika sanoi itkun sekaisella äänellä..
"Monika rauhoitu!" Johanna (ell) sanoi.
"Niin kummassa on vikaa, Mimmissä vai varsassa?" Hän kysyi.
"Varsassa ei ole mitään vikaa, mutta Mimmissä on!! Se EI voi hyvin!!" Monika sanoi.
Johanna lupasi tulla niin nopeaa kuin vain voi, mutta kaupungin toiselta puolelta aamuruuhkassa ei kovin nopeaa päässyt tulemaan.
Monika istui tammansa viereen ottaen sen pään kainaloonsa. Tamma oli väsynyt, eikä se enää välittänyt edes varsastaan.
Aika tuntui todelliselta ikuisuudelta heidän odotellessa eläinlääkärin saapumista. Muutkin hevoset olivat huomanneet, että nyt ei kaikki ole kunnossa, ja ne seisoivat karsinoissaan äänettä.
Tallissa oli hiiren hiljaista. Rauhan rikkoi Monikan niiskutus ja kyynelten ääni niiden osuessa pehmeälle purupatjalle.
Vihdoinn, Johanna saapui. Monika selitti hätääntyneenä Mimmin tilanteen. Johanna rauhoitteli Monikaa, ja pyysi häntä auttamaan nostamaan tamman jaloilleen.
Pitkän työn jälkeen Mimmi nousi vastahakoisesti jaloilleen. Se nuokutti päätään väsyneen oloisena..
"En löydä siitä mitään ulkoista vikaa, vaikkakin se on pahasti kuivunut ja kuuma!" Johanna sanoi ihmetellen.
"Onko se juonut tarpeeksi?" Johanna kysyi.
"Olen kyllä yrittänyt juottaa sitä, mutta ei se ole huolinut vettä yhtään.." Monika vastasi apeana...
"Laitan sille kuitenkin antibioottitipan mahdollisten tulehdusten estämiseksi, ja otan siltä verikokeet." Johanna sanoi ryhtyen heti toimiin.
Koko iltapäivän Monika oli tallissa, Hän istui loimien päällä karsinan edessä seuraten, koheneeko tamman tila. Pikkuhiljaa Mimmin väsymys alkoi kaikota, mutta edelleenkään, se ei jaksanut nousta.
Illalla tallin pihaan ajoi hevosauto. Väsynyt Monika ensin ihmetteli ilmestystä, mutta sitten hän muistikin. Hänelle oltiin soitettu muutama viikko sitten, ja kysytty mahdollista harjoittelupaikkaa. Autosta nousi nuori pinkkihiuksinen tyttö, joka tervehti iloisesti Monikaa.
"Tervetuloa tallilleni! Minä olen Monika, hauska tutustua!" Monika esitteli itsensä.
"Heippa! Minä olen Anniina! Kiitos, että sain luotasi harjoittelupaikan, niitä kun ei kovin monesta paikasta nykyään löydä!" Anniina sanoi.
Mukava rupatteluhetki kuitenkin katkesi nopeasti, kun trailerista alkoi kuulua kovaa pauketta...
"Taasko se tamma alkaa möykkäämään!" Aniina sanoi silmiään pyöräyttäen.
"Noh, otetaan tyttö ulos, ja annetaan sen rauhassa tutustua uuteen kotiinsa!" Monika totesi.
Trailerista astui ulos upea kimo arabitamma. Se katseli uteliaana ympärilleen, ja se hirnui kimeästi tarhassa käyskenteleville hevosille. Muut hevoset tyytyivät vain katsomiseen, mutta Mira tamma innostui toden teolla! Se ravasi aidan vierustaa edes takaisin, ja vastasi toisen tamman hirnuntaan.
"Mira taisi löytää itselleen kaverin!" Monika naurahti.
"Mikä muuten on tamman nimi?" Hän kysyi.
"Ai totta tosiaan! Sen nimi on JelabieGazila Tarif Bashiran ox, mutta ihan Gazilaksi sitä kutsutaan!" Anniina vastasi.
"No huhhuh! On siinä korea nimi hevosella!" Monika totesi.
Anniina taluutti Gazilan tarhaan. Mira tuli tutustumaan oitis uuteen tulokkaaseen, ja tammoilla synkkasi heti!
Illalla Anniina kävi vielä katsomassa tammaansa. Gazila tallusteli suoraa omistajansa luo turpa täynnä ruohoa.
"Näytätpä sinä tyytyväiseltä!" Anniina naurahti, ja sai vastaukseksi lempeän pärskähdyksen.
Myöhään illalla Monika tajusi, ettei hän ollut ratsastanut koko päivänä. Hän kyllä tiesi, minkä lainen Palaad on yhden ylimääräisen vapaan jälkeen. Monika kysyi Anniinaa mukaan iltaratsastukselle, ja Anniina suostui oitis!
Kuun noustessa taivaalle, Monika ja Anniina antoivat hevosten vähän päästellä höyryjä. Palaad laukkasi isosti mutta rennosti, kun taas Gazila joutui ihan kunnolla tekemään töitä pysyäkseen kookkaan oriin perässä!
(anteeksi mahdolliset virheet kirjoituksessa, sillä blogger hieman sekoili, ja jouduin kirjoittamaan tämän samaisen tekstin kolme kertaa, ja lopulta en enää jaksanut alkaa koluamaan tekstiä läpi :D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti