Maastoesteitä kohti!

Heipodei! Toista postausta heti putkeen, koska nyt on ollut mukavasti aikaa näitä kirjoitella!

Monikan tallin viereen oltiin valmistettu yleinen maastorata. Siellä oli esteitä kaikkien makuun, oli hautaa, bankettia, muuria, vesiesteitä, portaita yms. Monika lähti heti satuloimaan Palaadia, kun rata oli avattu. Hän vältti kovimmat ruuhkat menemällä sinne heti aamusta.

Palaad torkkui karsinassaan alahuuli lerpattaen. Ihan kuin se olisi arvannut, että juuri hän joituisi tänä aamuna töihin. Monika vei muut hevoset tarhoihin, ja palasi sitten orin luokse. Maastoradalle Monika etsi kypärän päähänsä :D

Alkuverkat sai mukavasti sileällä maastopolulla ravatessa. Uusi maastorata näytti upealta! Monika päätti ensimmäisenä kokeilla pientä kiviestettä, ja sen Palaad hyppäsi hyvin!

Seuraavana oli alashyppy veteen. Senkin Palaad hoiti hienosti! (pojan silmät näyttävät niiiin kyllästyneiltä xD)

Sitten haettiin hieman vauhtia laukkailemalla pitkin pusikkoja :D

Seuraavaksi oli vuorossa vaikea sarja. Ensin iso alashyppy veteen, sitten kaksi laukkaa ja vene-este. Veneen jälkeen kaksi laukkaa ja vedestä ylöshyppy. Vedessä hyppääminen on hevosille raskasta, mutta Palaad hoiti homman kotiin mukisematta!

Monika oli niin fiiliksissä onnistuneista maastohypyistä, että hän päätti mennä ratsastamaan vielä kotikentälle, ja hyppäämään muutaman ison pystyn.
Palaad venyi uskomattoman hyvin isoon hyppyyn. Monika ajatteli mielessään, että he voisivat osallistua Palaadin kanssa viikon päästä pidettäviin estekisoihin.

Monikan ajatukset keskeytyivät kuitenkin nopeasti, kun ori päätti järjestää hieman toimintaa tylsään kävelyhetkeen. Yksi pieni pukkihyppy riitti saada hämentyneen emännän maistamaan hiekkaa.

Miten meni niinku noin omasta mielestä? :D

Ori ravaili pitkin kenttää tyytyväisen näköisenä samalla, kun Monika puisteli itseään hiekasta.
"Mitä ihmettä juuri tapahtui??" Hän mietti.

Päivällä kesän kuumuus alkoi tuntua jo liialta, joten Monika vaihtoi uikkarit päälleen ja meni tammojen tarhaan. Hän suunnisti ruoholla pötköttelevän Mira-tamman luokse.
"Oisitpa nähnyt, miten hyppäsimme Palaadin kanssa radalla! Se oli upeaa!" Monika sanoi tammalleen. Mira pärskähti syvään.
"Joo joo, et pidä esteistä, eikä sinun tarvikkaan. Mutta voisimmehan me joskus jotain pieniä hyppyjä kokeilla.." Monika pohti.
"Mentäisiinkö me vaikka pellolle laukkailemaan, mitä sanoisit?"

Ja niin he menivät naapurien vanhalle pellolle laukkailemaan. Mira selvästi nautti saadessaan venyyttää askelta niin pitkäksi kuin se vain halusi. "Tämä se vasta on elämää!" Monika ajatteli.